Sunnuntaiaamuna 20.7. saavuimme siis Barcelonaan ja Granada jäi hetkessä lähes tuhannen kilometrin päähän. Oli outoa olla pois Granadasta tietäen, ettei tämän reissun päätteeksi enää palattaisi Calle San Isidrolle, vaan nokka olisi kohti ihan muita calleja. Toisaalta oli hyvä fiilis, kun kone kaartoi kohti lentokenttää ja ikkunasta näkyi Barcelonaa ja uusia valloituskohteita, mutta kuitenkin vähän kuin unessa raahauduttiin kasseinemme goottilaisessa kaupunginosassa sijainneeseen hotelliimme. Heti metrosta noustuamme saatiin ensi kosketus kuuluisaan La Ramblaan, ja huomasi kyllä, että enää ei oltu ihan pikku kaupungissa Andalusiasta puhumattakaan. Sanotaan, että Granada on kaikenmaailman friikkien kaupunki, mutta menkääpä hyvät ihmiset Barcelonaan... Melkein tuli ikävä Granadan leppoisia hippejä ja hörhöjä. Kadunkulmissa näkyi jos jonkinlaista eläjää. Ensi vaikutelmaa loi myös punainen avoauto, jonka soittimesta raikui oikein kunnon teknotrancejytä. Katsottiin, että onpas leidit lähteneet viimesen päälle laittautuneina sunnuntaiajelulle, mutta tarkempi tarkastelu osoitti, että "pojathan" siinä olivatkin bilistelemässä. ;) Siis ei millään pahalla, mutta oli siinä heti alkumetreillä tällaiset maalaistollot jo kaiken muunkin järkytyksen keskellä vähän helisemässä... Sunnuntai kului pitkälti kaikenlaisen filosofoinnin parissa. Juteltiin Granadasta, vaihdosta, Suomesta, Espanjasta, ihmisistä, maailmasta, merestä, ja kummasteltiin, että Granada oli tuolla jossain ja me täällä, ja syötiin jätskiä ja välillä vähän pyyhittiin silmäkulmaa. Ei kyllä pystyny moneen päivään katteleen kuvia eikä kuunteleen espanjalaisia biisejä ilman, että pala nousi kurkkuun. Ja kyllähän tämä takaraivon kaiveleminen ja kuvien kattominen aiheuttaa vieläkin pienen haikeuden tunteen, eikä se varmaan koskaan kokonaan häviäkään. No mutta sunnuntaina nukuttiin myös pitkät päiväunet ja nautittiin palasta Kreikkaa syömällä pita girokset. Kierreltiin myös goottilaisessa kaupunginosassa, jossa oli omalaatuinen ja hieman aavemainen tunnelma.

Maanantaiaamuna ripotteli vähän vettä, ja koko päivä oli melko pilvinen. Käytiin Dalí-museossa ja katsomassa Gaudin suunnittelemaa La Sagrada -katedraalia. Se on melkoinen rakennus, kannattaa käydä näkemässä. Mutta eipä jaksettu sisälle asti jonottaa. Evästeltiin puistossa, käytiin suklaamuseossa, nukuttiin taas päiväunet, matkustettiin metrolla ja käveltiin Ramblalla. Rambla oli muuten pettymys, miksi ihmeessä sitä joka turistioppaassa hehkutetaan? Turisteja siellä kyllä oli, ja turistikrääsää, mutta ei siinä meidän mielestä mitään ihmeellistä kokemista ollut. Illalla syötiin wokkia sellaisista paperirasioista, joita aina on telkkarissa, ja kuunneltiin aivan huikeeta katusoittajien shöytä hotellimme läheisen katedraalin aukiolla. Yleisöä oli paljon ja tunnelma oli mahtava.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tiistaina suunnattiin Barcelonan olympiakylään. Aurinko paistoi taas kuumasti, mutta jotenkin matkalaisten fiilikset olivat edelleen vähän maissa. Riittävästi talsittuamme mentiinkin loppupäiväksi rannalle rötväämään. Uimassa ei käyty, kun meduusat tuntuivat ottaneen koko Espanjan rannikon haltuunsa. Illalla paistettiin pitsaa hotellin keittiössä ja käytiin sen verran kävelyllä, että saatiin ostettua karkkia!

Keskiviikkona pyörittiin vähän siellä sun täällä, istuttiin katukahvilassa ja käytiin hetki olemassa myös rannalla. Iltapäivällä mä päätin mennä akvariumiin, ja Aki lähti käymään jalkapallostadionilla. Mä tietty tykkäsin katella kaloja ja varsinkin haita. Oli ihan kiva olla yksin, kun sai tuijottaa jotain eväkästä just niin kauan kuin halusi, eikä tarvinnut huolehtia jo kahden kilsan päässä viilettävästä seuralaisesta... ;) Menin haiakvaarionkin läpi kahdesti. Illalla jälleen pariuduimme ja kokkailimme hotellilla pastaa.

Torstaina (24.7.) lähdettiin kohti seuraavaa etappia. Matkustettiin junalla Ranskan puolelle Cerbèreen, jossa meidän piti vaihtaa junaa. Ensimmäinen junamatka oli niin tuskanen notta. Ilmastointi ei tietenkään toiminut meidän vaunussa, joka oli tupaten täynnä, joten hiki virtasi. Reilun 150 kilsan matka kesti reilusti päälle kaksi tuntia, ja kun menopeli pysähtyi joka hiivatin kylässä, meinasi kyllä kärsivällisyys loppua. Mutta ei siinä auttanu muu kuin istua persaus hiessä ja odottaa metrien taittumista. Lopulta saavuttiin Ranskaan, ja edessä oli seuraavan junalipun osto. Koko matkaa kun ei pystynyt ostamaan Espanjan puolelta. Uusia lippuja jonotettiin varmaan yli tunti, ja sitten olikin jo aika hypätä taas junaan. Nyt matka jatkui huomattavasti mukavammin, ja päästiin taas bongailemaan muutamat flamingotkin. Pian oltiin Beziersissä. Se oli kaunis pikku kaupunki, jonka katedraalilta oli hienot näkymät vehreään luontoon. Illalla syötiin ranskalaisittain creperiessä lettuja.

Perjantaina kierreltiin vielä Beziersissä ja syötiin välipalaa katedraalilla. Lopulta mentiin noin tuntia sovittua aikaisemmin rautatieasemalle, josta meidän piti saada vuokra-auto. No eihän sitä tietenkään herunut ennen kuin juuri sovitulla kellonlyömällä. Ja oli vaikka mitä ekstramaksua ja hirveeetä panttimaksua ja kaikenlaista. Kyllä ketutti. No kyllä se kaikille käviki selväks. Jokunen ajokilometri siinä piti taas tasotella, mutta pikku hiljaa elämä alkoi voittaa. Ajettiin Marseilleen upeiden maisemien ja ihanan luonnon halki. Harmi, ettei meillä ollut aikaa kierrellä tällä alueella kauemmin. Ois ollu vaikka mitä kateltavaa ja bongattavaa. Nähtiinkin taas esimerkiksi flamingoja ja jalohaikaroita. Illalla meitä koeteltiin vähän lisää, kun ei meinattu Marseillessa löytää hotellille ollenkaan. Lopulta oikea katu löytyi, mutta meidän majapaikka olikin joku ihme residenssi, jossa esim. opiskelijat asuu pitempiä aikoja. Pienen säätämisen ja parin puhelun jälkeen meille kuitenkin järjestyi huone yhdeksi yöksi. Huoneessa ei ollut pyyhkeitä eikä peittoja, mutta onneksi meillä oli omat pyyhkeet ja viimeisinä minuutteina Granadassa olin tunkenu reppuun meidän huovatkin, joten oli elämä vähän mukavampaa. Aki haki meille vielä jumalattomat kebabit jostain lähistöltä, ja kyllä taas uni maittoi rankan päivän jälkeen.

Lauantaina tehtiin kalsariostoksia Pradon katumarkkinoilla. Olis muuten ollu kojua koluttavana! Käytiin taas yksillä kakkakahveilla ja käveltiin Marseillen satamaan. Sieltä oli alunperin tarkoitus kävellä jo takaisin autolle, mutta eksyttiin vielä kapuamaan korkealle korkealle mäelle, jossa oli Notre Dame De La Garde. Yhtään ei olis enää jaksanu kävellä, mutta selviydyttiin tästäkin maratonista autolle. Saaliiksi saatiin vielä hyvä eväspussi, jonka tuhoamiseen lähdettiin etsimään sopivaa paikkaa. Ajettiin pois Marseillesta Cassiksen kylän alueelle, jossa suunnattiin ylös jyrkille rantakallioille (Calanque). Löydettiin loistava näköalapaikka, ja kyllä maistuivat oliivipatonki, kirsikkatomaatit ja vaniljakokis hyvältä! Energialatauksen jälkeen jatkettiin matkaa Toulonin läpi maaseudulle kohti Le Lucia. Perillä majoituttiin erään perheen taloon ihanaan huoneeseen, joka tuntui vaihteeksi aika luksukselta omine puhtaine kylppäreineen ja paksuine tyynyineen. Illalla tehtiin vielä kävelylenkki Le Lucin pienessä keskustassa ja katottiin telkkarista Narniaa, ranskaksi dubattuna tottakai.

Sunnuntaina aamulla terassilla nautittujen, talon emännän omatekoisilla hilloilla päällystettyjen kroisanttien jälkeen käytiin St. Tropezissa ihmettelemässä ökyveneitä (kuvassa Aki varmaan kuvittelee tähyilevänsä moisen kannelta ;). Ei jääty sinne kuitenkaan rannalle, vaan jatkettiin matkaa Cavalaire-sur-Meriin. Tiet olivat melkoisen tukossa näillä alueilla, kun joku muukin oli päättänyt lähteä viettämään rantaelämää. Kaikenkaikkiaan Ranskan etelärannikolla on ihan älyttömästi ihmisiä ja uimarannat tehokkaasti kansoitettuja. Alue on kuitenkin tosi kaunista, ja esimerkiksi Costa del Solin suttuinen mainostaulumeininki sieltä puuttuu. Saatiin kuitenkin lopulta tuupattua automme pieneen koloon parkkialueella ja majoituttiin eväinemme rannalle muutamaksi tunniksi. Päästiin uimaankin. Illalla majapaikassamme kateltiin taas vähän telsua ja tehtiin iltalenkki iltaruskossa. Tunnelma oli vähän niin kuin olis Laukaassa käveleskelly.

Maanantaina matka jatkui ensin Cannesiin, jossa pidettiin ruoan mittainen tauko. Cannesista ajettiin Nizzaan, jossa palautettiin auto ja majoituttiin jälleen kivaan hotelliin. Tehtiin vielä lenkki keskustassa ja rannalla, ja pitihän meidän taas kavuta mahdollisimman korkealle näköalapaikalle. Illalla syötiin puoli-ilmaista pitsaa hotellilla ja otettiin rennosti.

Tiistaina vietettiin viimeistä rantapäivää vähään aikaan. Satuttiin menemään suomalaispoikien viereen, ja ensin meinattiin vaihtaa paikkaa, ettei vielä tarttis kuunnella suomen solkotusta. Mutta loppujen lopuksi olikin ihan kiva kuunnella mitä ne puhu, kun ymmärsi kaiken. ;) Uitiin paljon ja nautittiin vielä merestä ja auringosta. Aki tosin väsyi vähän aiemmin ja lähti hotellille, mutta mä jäin vielä viime hetkiin asti uiskentelemaan. Rannalla sai myös katella lentokoneita, kun ne laskeutu ihan lähellä olevalle kaupungin lentokentälle. Siinähän sitä oli päivään tarpeeksi sisältöä!

Tiistaina iltapäivällä lähdettiin junalla Monacoon. Cannesin mäkissä huomattiin, että Monacossa on yleisurheilun super gp -kisat, joten päätettiin mennä kattoon niitä, kun niin lähellä oltiin. Ei kestänyt kuin puolisen tuntia, kun oltiin siellä hassussa pikku maassa. Käveltiin keskustan läpi stadionille kärkkymään lippuja. Saatiin hyvät etusuoran paikat, ja päästiin näkemään monia urheilutähtiä. Illan kohokohta oli tietenkin, kun Isinbaeva hyppäsi naisten seipään silloisen uuden maailmanennätyksen! Ja kisojen jälkeen Alpertti oli järjestänyt melkoisen ilotulituksen.

(jatkuu)