Niin se sitten vuosikin vaihtui. Hassua että voi jo sanoa, että oltiin viime vuonna Espanjassa ja tänä vuonna mennään naimisiin! Huomenna häihin on tasan kolme kuukautta aikaa. Hurjaa. Tammikuun aikana olisi tarkoitus saada kutsut postiin, joten ennen sitä päivitellään tänne vielä viimeset jutut vaihdosta. Hyvää uutta vuotta kaikille!

Keskiviikkona 30.7.2008 oli aika jättää hyvästit Nizzalle ja Välimerelle. Lennolla kohti Pariisia katselin merta niskat väärällään lentokoneen ikkunasta viimeiseen asti. Taas meinasi iskeä haikeus. Sinne jäi meri. Onneksi matkalla näkyi myös vuoria, joilla oli hieman luntakin, ja kun Eiffel-torni kohosi Pariisin muusta kaupunkikuvasta hurjan korkealle, tuntui että taas ollaan valmiita tätä viimeistä etappia varten ennen Suomeen paluuta. Charles de Gaullelta ostettiin junaliput Pariisiin pienen perinteisen äimäilyn jälkeen. Mä pääsin taas hyödyntämään mahtavaa ranskan kielen taitoani. Juna- ja metromatkojen jälkeen suunnistettiin melko hyvin hotellille, joka oli oikein mukava ja hyvän hintainenkin vielä. Hotelli oli lähellä Montmartren kaupunginosaa, ja nähtiinkin jo Sacre Coeurin basilika vilaukselta heti kättelyssä. Keli jatkui lämpimänä ja aurinkoisena. Hotelliin päästyään matkalaiset olivat melko väsyneitä, joten otettiin pieni päivähuili, ennen kuin lähdettiin tekemään lenkki kaupungilla. Heti ensimmäisenä haluttiin käydä Eiffel-tornilla, ja kyllä se vaan on hieno fiilis, kun sen näkee ihan oikeasti. Katseltiin sitä ensin vähän kauempaa, mutta käveltiin lopulta ihan tornin alle asti. Sieltä matka jatkui Seinen vartta kohti sotamuseota (Hôtel des Invalides). Illan jo hämärtyessä ihailtiin maisemia ja tähyiltiin taakse jäävää Eiffel-tornia. Käveltiin vielä ison tivolin läpi ja kaukaa nähtiin Eiffelin valoshöy ensimmäistä kertaa. Vaikka kuljettiin osa matkasta metrolla, kertyi iltalenkille mittaa suunnilleen seitsemän kilsaa, joten uni maistui nukkumaan mentäessä paremmin kuin hyvin.

Torstaina lähdettiin kiertelemään Montmartreen ja käytiin Sacre Coeurilla. Mä en tietenkään päässy sinne toppeineni sisään, mutta Aki kävi nopean kierroksen. Mä olin onneksi käynyt siellä jo aikaisemmalla reissullani Pariisiin, joten ei jäänyt kovin pahasti harmittamaan. Sacre Coeurilta lasketeltiin alas Moulin Rougelle ja punaisten lyhtyjen kadulle, joka meitä Laukaan tyttöjä kovasti kohahdutti puolitoista vuotta aiemmin... ;) Siinäpä sitä oli jo aamupäivälle näkemistä, ja suunnattiinkin hotellille jälleen päiväunille. Unien ja evästauon jälkeen lähdettiin Notre Damelle. Matkalla nähtiin mm. Pompidoun museo, joka olikin aika erikoinen rakennus. Notre Damella vierähti aika nopeasti, kun katseltiin sitä edestä ja takaa ja käytiin toki myös sisällä. Tällä kertaa oli Akin vuoro jättää viestinsä katedraalin vieraskirjaan... :) Meidän rouvalta käveltiin vielä mm. Louvren ohi ja nähtiin jälleen mukava pala suuren suurta Pariisin keskustaa. Päivä oli jälleen aurinkoinen ja lämpöäkin piisasi päälle 30 asteen.

Perjantaina ohjelmassa oli aluksi Champs-Élysées ja Riemukaari. Syötiin crepejä puistossa, tehtiin kalliita näyteikkunaostoksia ja riemuittiin kaarella. Poikettiin Elyseeltä vähän sivummalle ja päädyttiin isoon puistoon, jossa jälleen vähän evästeltiin. Käytiin taas myös makoisilla päiväunilla hotellilla. Illalla käytiin Montparnassen tornilla ja oltaisiin käyty Montparnassen hautausmaalla, mutta se oli kiinni. Lopulta päädyttiin vielä myös Eiffel-tornille, joka oli tällä kertaa valaistu pimeällä siniseksi ja keltaiset EU-tähdet loistivat sen toisella puolella. Aikamme katseltiin tornin vilkkuvia valoja, jotka ovat aika överit, mutta mä en vaan saa niistä silmiäni irti. Paljon ehdittiin taas nähdä ja kävellä päivän aikana, eikä nukkumattia tarvinnut kauaa odotella unihiekan heittoon, kun hotellille päästiin.

Lauantaina keli oli jo vähän harmaampi ja välillä ripotteli vähän vettä. Alkoi siis totuttautuminen vähän viileämpään ja vähemmän aurinkoiseen keliin... Päivän alkuun käytiin isossa puistossa, jossa oli ihania kukkapenkkejä ja hienoja lampia. Nähtiin vielä Notre Dame ja otettiin jälleen monta uutta katua haltuun käpötellessämme ympäriinsä. Välipalaa syötiin hotellilla, ja taidettiinpa taas nukkua perinteiseen tyyliin päiväunetkin. Illalla lähdimme vielä kerran Eiffelille, se oli kyllä meidän ehdoton suosikki koko Pariisissa. Pakattiin punaviinit, patongit, kirsikkatomaatit ja pyyhkeet reppuun ja järjestettiin oikein kunnon piknikki koko puolivuotisen reissumme viimeisen illan kunniaksi. Muutama tunti hurahti nopeasti eväitä nauttiessa ja sitä ihmetellessä, että nyt oltiin täällä ja kohta oltais Suomessa. Päästiin myös juttelemaan espanjaa, kun jotkut koltiaiset tuli kyseleen, että mistä Aki oli ostanut kaljansa. Oltiin tornin juurella pimeän tuloon saakka, ja odoteltiin vielä yksi valoshow, kunnes käveltiin takaisin hotellille Moulin Rougen kautta ja mentiin nukkumaan viimeistä kertaa tällä reissulla. Seuraavan kerran pistettäisiin pää tyynyyn Pirkkalan aitassa, kummallista! Oli kyllä mukava ilta ja todella mahtava kruunaus koko reissulle!

Sunnuntaina pakattiin kimpsumme ja kampsumme viimeistä kertaa, jätettiin laukut vielä hotellin respaan ja lähdettin Louvreen. Sinne pääsi ilmaiseksi sisään, joten paikalla oli pari muutakin saituria... Vahingossa vähän etuiltiin jonossa ja taidettiin säästyä ainakin tunnin ylimääräiseltä jonotukselta... Louvressa olisi ollut näkemistä moneksi päiväksi, joten tehtiin ihan vaan pintaraapaisu, ja suuret ihmismassat veivät vielä osan kaikesta ihasteluinnosta, joten monet osiot marssitiin aika vauhdilla läpi. Mona Lisa piti tietysti käydä näkemässä, mutta voi herranjestas minkälaisen hysterian voi mokoma taulu saada aikaan. No perhana, minä päätin kuitenkin jonottaa ihan eturiviin asti katsomaan sitä kuvaa, kun kuulemma hymyilenkin kuin munaliisa. Olihan sekin hieno nähdä, ei voi kieltää, mutta voi kamala miten ihmiset on joskus pöllöjä. :) Aika pian tämän koettelemuksen jälkeen oltiin valmiita lähtemään pois, vaikka mielenkiintoinen paikka Louvre onkin. Ehkä ei enää muutenkaan jaksanut olla niin sataprosenttisen vastaanottavainen, kun reissua oli jo takana ja kotiinpääsy kutkutteli jo vatsanpohjaa... Annettiin siis suosiolla periksi, haettiin kassit hotellilta ja matkustettiin lentokentälle, jossa oltiin kyllä tosi hyvissä ajoin. Pienen viiveen jälkeen koneemme lähti iltayhdeksän jälkeen. Kamalan möykkyinen lento laskeutui lopulta yhden aikaan yöllä Helsinki-Vantaalle, ja niin sitä sitten oltiin takaisin Suomessa. Iskä ja äiti oli meitä vastassa, ja leppoisa yhdeksän asteen lämpötila toivotteli meidät myös tervetulleiksi. Matka Pirkkalaan tuntui järjettömän pitkältä, vaikka oltiinkin ihan ihmeissään järvistä ja kaikesta siitä vihreydestä, johon tuntui hukkuvan! Aurinko nousi komeasti ja lopulta oltiin perillä Pirkkalassa, jossa mun siskot otti meidät vastaan, ja Romikin tunnisti meidät melko nopeasti eikä syönyt suihinsa. Inkeri (mun silloin 6-vuotias sisko) oli todennut sunnuntaina, että vastahan me itkettiin kun ne lähti, ja aamulla taas itketään. Niinpä. Siinä sitä nyt oltiin, lähtöruudussa, mutta monta kokemusta rikkaampana. Oli hyvä olla reissussa, mutta oli kyllä jo hyvä tulla myös takaisin!